8raita

News

Perjantai 24.9.: Eric Dolphy & Herbie Hancock

veikko

Perjantai 24.9. julkaisupäivänä ilmestyy taas kaikenlaista uutta ja mukavaa, mutta tällä kertaa on pakko nostaa esille pari 60-luvun jazz ikiklassikkoa jotka todellakin ansaitsevat lie kuin monennet uusintapainoksensa. Kyseessä on siis Eric Dolphyn ainoa Blue Note levymerkillä julkaistu albumi Out to lunch (1964) sekä Herbie Hancockin aina yhtä ihana Maiden voyage (1965).

Amerikkalainen “valtavirran” jazz oli jo suhteellisen pitkällä kehityksessään 60-luvun puoleenväliin mennessä ja ns. bändiliiderien ydinporukka, eli Miles Davis, John Coltrane, Herbie Hancock, Wayne Shorter sekä muut kovikset olivat ehtineet tehtailla levyjä toistensa kanssa vaikka millä mitalla. Porukka vaihtui kokoonpanoissa, sen leiriin hypättiin kenellä oli eniten keikkaa ja rahaa tarjolla ja loppujen lopuksi myös rytmiryhmien rivimiehet nauhoittivat useita klassikoiksi tunnustettuja soololevyjä ja hyvä niin! Mutta palataanpas asiaan:

Ylempänä mainittujen nimien ympärillä piirit olivat pienet ja Out to lunch sekä Maiden voyage levyjä yhdistää saman levy-yhtiön ja nauhoitus studion lisäksi trumpetisti Freddie Hubbard, sekä nuori rumpali ihmelapsi Tony Williams (tunnettiin myös nimellä Anthony Williams) joka oli soittanut Miles Davisin kanssa jo 17-vuotiaana(!)

Out to lunch on albumi jossa Eric Dolphyn mukaan jokainen soittaja oli bändiliideri. Levyn aloitusraita Hat and Beardin ensimmäiset puolitoista minuuttia tuntuvat olevankin jonkinlainen yhteinen sopimus, jossa viisi soittajaa pudottelevat kulmikasta skaalaa hieman vitsikkäästi, kunnes homma leviää täysin käsiin. Nyt ei puhuta mistään Albert Ayler tai John Coltrane tason revittelystä. Tunnelma on ennemminkin kuin vanhojen ystävien jälleennäkeminen sen jälkeen kun muodollisuudet on saatu pois alta ja kaikki puhuvat yhtä aikaa toistensa päälle. Williams kiilaa juuri oikeilla hetkillä, Hubbard leveilee trumpetilla ja Bobby Hutcherson vitsailee vibrafonillaan ja Richard Davisin basso pitää sekoilun joten kuten kasassa. Levy etenee balladimaisten vakavampien keskustelujen kautta uusiin innostuneisiin nousuihin kuin vanhojen ystävien spontaanit päiväkännit. Vaikea sanoa onko levy jollain nautittavalla tavalla “hyvä”, mutta ainakin sen hypnoottinen yhteissoitto pitää otteessaan sen verran lujasti koko 43 minuutin kestonsa verran, että itse olen joutunut ostamaan levyn vinyylinä kahteen kertaan elämäni aikana kun ensimmäinen kappale tuli kuunneltua puhki…

Maiden voyage oli Herbie Hancockin viides albumi bändiliiderinä ja ensimmäisten kuuntelemieni jazz levyjen joukossa aikoinaan. Se on levy jonka pariin palaan edelleen satojen kuuntelukertojen jälkeen eikä kyllästytä edelleenkään. Albumin aloittava nimikkokappale on myös varmasti eniten päässäni soiva jazz teema. Vertailu Out to lunchiin muiden kuin uusintajulkaisupäivän sekä parin soittajan verran on sinänsä turhaa koska molemmat levyt painivat musiikillisesti sen verran eri areenoilla. Out to lunchin rönsyilevän hulluttelun sijaan Maiden voyage sisältää melko perinteistä hardbopia sekä jazz balladeja. Suurin osa kappaleista on hyväntuulisen pohdiskelevaa vuoropuhelua jossa Hancock ei yritä johtajana tuoda itseään liikaa esille, vaan antaa tilaa ilmiömäiselle bändilleen. Balladimaisesti keinuvan, todella kauniin aloitusbiisin jälkeen levy groovaa kuin laiva aallokossa; suurin osa ajasta on mukavaa, mutta seikkailun tuntu on myös aina läsnä. Pahimpien tyrskyjen jälkeen viisimiehinen alus palaa aina takaisin raiteilleen kuin M/S Amorella Turun satamaan.

Tässä siis pari jazz tärppiä joista löytyy varmasti kaikille jotain arkisesta sekoilusta seikkailumielisempään tunnelmointiin. Soitintaiturointia fiilisteleville suosittelen kiinnittämään huomiota Tony Williamsin kameleomanttimaiseen muuntautumiskykyyn, ja ei herran ansiot todellakaan jääneet näihin kahteen levyyn, mutta muista vaiheista lisää myöhemmin!

Nämä ja vinot pinot muita, mitä mahtavampia jazz levyjä kaupalla hyllyt täynnä. Nykäise rohkeasti hihasta ja kysy tiskiltä jos haluat suosituksia :)

- Veikko/8raita

News

Perjantai 24.9.: Eric Dolphy & Herbie Hancock

Archive