Aqua-Wreck - Facade LP

Aqua-Wreck on vuonna 2010 Raumalla perustettu, nykyään Helsingistä käsin operoiva
rockyhtye. Sen musiikissa 70-luvun taiteellisesti kunnianhimoisen rockin perinteet saavat
päällensä kerroksia muun muassa funkista, jazzista ja pelimusiikista. Inspiraationsa
Aqua-Wreck löytää milloin ihmismielen oikullisuudesta, milloin kuumeisista unista.
Aqua-Wreckin muodostavat Totti “TE Kaarle” Kaarle (laulu, trumpetti, perkussiot), myös
Maladyssä vaikuttava Taavi Heikkilä (saksofonit, klarinetti, koskettimet), Lauripekka
Muurinen (kitarat), Kalle Korkeamäki (basso, perkussiot) ja Aqua-Wreckin lisäksi myös mm.
Mama Longhornissa soittava Tatu Tyykilä (rummut, perkussiot).
“Facade”-albumin avaa pop-koukuilla ja big band -korostuksilla leikittelevä “The Strangest
Song (Ja simbilam malibmis aJ)”, jota seuraa Ah! Per L'ultima Volta – rock-sovitus Giacomo
Puccinin Turandot-oopperan ensimmäisen näytöksen lopusta. Kolmas raita “Bastard`s
Fugue” on toisaalta aggressiivinen, toisaalta groovaava kappale, jossa kuuluvat kekseliäällä
tavalla vaikutteet soulista ja uudemmasta progressiivista rockista. Levyn ensimmäisen puolen
päättää “Demanded Recognition”, joka jatkaa “Bastard`s Fuguen” aloittamalla päällekäyvällä
linjalla, mutta toisaalta kumartaa vanhoille mestareille – King Crimsonille ja ELP:lle.
Levyn toisen puolen avaa kaihoisa “In Their Rendering, Part 1”, joka kuitenkin yltyy
intensiiviseksi ja jopa traagiseksi kappaleen loppua kohti tultaessa. Toisena kuullaan ilmava
ja unenomainen instrumentaali “Life Is but a Dream, an Illusion…”. Levyn viimeistä edeltävä
raita “In Their Rendering, Part 2” varioi ykkösosan teemaa vaihtuvissa tahtilajeissa. Levyn
päättää nimikkokappale “Facade”, jossa on kirkkaasti esillä Aqua-Wreckin sävellyksellinen
ja sovituksellinen vivahteikkuus. “Facade” osoittaa myös laulaja Totti Kaarlen
poikkeuksellisen muuntautumiskyvyn ja äänenvärien runsauden.
Totti Kaarle levyn sanoituksista: “Albumin sanoitukset on kirjoitettu ensisijaisesti
palvelemaan kappalekokonaisuutta. Toisinaan on tavoiteltu runoeepoksen kerrontaa,
toisinaan jotain saarnankaltaista. Joskus maallista pakinaa, joskus ylevää loitsunlausuntaa.
Ainakaan tietoisesti punaista lankaa ei albumilla roikoteta. Aihepiirien yhdistäminen ja
teemojen tulkinta olkoon näinkin postmodernin musiikin hengessä kuuntelijan tehtävä.”

Side A:
1. The Strangest Song (Ja simbilam malibmis aJ)
2. Ah! Per l'ultima Volta!
3. Bastard's Fugue
4. Demanded Recognition

Side B:
5. In Their Rendering, Part 1
6. Life is but a Dream, an illusion...
7. In Their Rendering, Part 2
8. Facade