First ever reissue of the debut and only album by Sami Hurmerinta. Combining elements of fusion jazz, progressive rock, blues and funk, his self titled album was originally released on vinyl and cassette tape in 1978. This is the first time the album Sami Hurmerinta is available on CD.
Sami Hurmerinta oli nuoresta iästään huolimatta vuonna -74 Maaritin bändiin liittyessään ehtinyt jo soittaa Frank Robsonin soololevyllä Robson ja progebändinsä Taivaanvuohen riveissä YLE:n Popstudio-radiokonserttisarjassa. Maaritin Viis’ pientä -levyn julkaisun jälkeen pariskunta sai ensimmäisen lapsensa, Samulin, teki Janus-yhtyeensä kanssa singlen Hyvää matkaa ja perusti Upi Sorvalin kanssa Hurmerinta Sorvali Big Bandin, jonka kanssa tehtyjen keikkojen ja muutaman Samin oman biisin pohjalta alkoi hiljalleen muotoutua ajatus omasta sooloalbumista vuoden -77 korvilla.
Atte Blomin ja Otto Donnerin kanssa käytyjen keskustelujen tuloksena Sami alkoi kehitellä Hurmerinta Sorvali Big Bandin monivivahteista kokoonpanoa hyödyntävää, eri tyylejä yhdistelevää levyä. Levy äänitettiin lopulta vielä rakenteilla olevassa Loven studiossa Vuorimiehenkadulla kesällä -77. Englanti tuntui laulukielenä luontevalta ratkaisulta ja toimisi hyvänä kontrastina Maaritin suomenkieliselle materiaalille, olisihan Maarit levyn pääasiallinen laulusolisti. Maaritin soulahtava tulkinta saa vahvaa tukea Pepe Willbergin ja Pave Maijasen taustakuorosta ja Frank Robson duetoi Maaritin kanssa sanoittamallaan kappaleella “Thunder…Storm”. Levy julkaistiin huhtikuussa -78, se sai hyvää palautetta, mutta myynti oli melko vaatimatonta.
Sami muistelee: “Levylle oli vielä tarkoitus uusia joitain juttuja syksyllä -77, ennen lopullista miksausta. Silloin Love Recordsin rahat alkoivat loppua. Oli oma studio, mutta äänittäjien palkkojen ja muiden kulujen takia rahaa ei ollut. Muistan ne muutamat kohdat, joita ajattelin korjata. Muusikko löytää aina jotain, jonka voisi tehdä paremmin. Sehän on loputon tie. Olen erittäin iloinen siitä, että albumi julkaistaan uudestaan monien vuosien jälkeen.”
1970-luvun loppupuoli ei ollut helppoa aikaa fuusiojazzille, progressiiviselle rockille tai ylipäänsä millekään virtuositeettia tai ”oppinutta” lähestymistapaa korostaneelle kevyen musiikin haaralle. Kotimainen musiiikkikartta muuttui nopeasti. Ajan henki oli punk ja uusi aalto. Vaikka levyteollisuuden ja median katseet olivatkin pääosin kääntyneet toisaalle, julkaistiin vuosikymmenen taitteessa laadukasta rockin ja jazzin välimaastoon sijoittuvaa musiikkia, kuten Flu-Bandin Fly ja Sami Hurmerinta.
